Random koiria ja vuoristomaisemia

Täällä alkaa tulla kuuma, noin 25-30 astetta keskipäivällä. Illat ja yöt ovat sentään mukavan viileitä.

Keskiviikkona meille ilmestyi kaivauksille kaksi random bordercollieta. Siinä olivat uros ja naaras, hieman ryvettyneen näköisiä, mutta ystävällisiä ja muuten terveen oloisia. Sinänsä hassua, koska kaivauksemme sananmukaisesti on keskellä ei mitään. Siinä ne hengailivat meidän kanssa, välillä ne kävivät kiertelemässä kauempana, mutta palasivat aina takaisin. Lopulta työpäivän päätyttyä, ne se urasivat meitä leiriin. Ja olivat paikalla vielä seuraava aamunakin. Brian lähti viemään niitä paikalliseen eläinhoitolaan aamulla, joten me saimme tunnin pois työpäivästä. Kävi ilmi, että ne olivat noin 6km päässä meidän leiristä sijaitsevalta tilalta. Olivat juuri muuttaneet alueelle, ja koirat olivat vähän lähteneet seikkailemaan.

Torstaina menimme vielä joelle peseytymään. Vesi oli edelleen kylmää, mutta saipahan pölyt pois.

Tänään tehtiin vain 4h työpäivä, ja suunnattiin vuoristoon iltapäiväksi. Otimme leirituolit mukaan ja ajoimme noin 20km matkan ulkoilualueelle Kalliovuorille. Matkalla oli kiva kyltti: "Karhualue, suojaa kaikki ruoka jne etteivät karhut pääse niihin käsiksi". Eipä nähty yhtään karhua. Maisemat olivat todella upeita. Istuimme leirituoleissa vuoristojoen äärellä, luimme ja otimme aurinkoa. Ah, se oli ihanaa!

Lupauduin tekemään meille päivälliseksi kana-vihannes-wokkia. Kaasuliesi on jännä vehje, mutta ruoka tuli valmiiksi ja oli oikein hyvää.

Ja taas viikko takana

Tämä viikko meni aika nopeasti. Viikonloppuna saatiin kaivettua oikein mukavasti, ja sunnuntaina lopetimme jo neljältä. Kaivaminen menee nopeammin nyt, kun vuorottelee lapiolla kaivamisen ja lohkareiden keräämisen välillä. Olemme jo hieman yli puolivälissä!

Porukkamme on todella hioutunut yhteen. Olemme tunteneet vain viikon verran, mutta tuntuu kuin olisi hengannut näiden ihmisten kanssa vuosia. Olemme pelailleet nyt myös Bang!iä ja katselleet Netflixistä ohjelmia, kuten Fringe-sarjaa ja elokuvia kuten Death at the Funeral ja Ned Kelly. Sisäpiirivitsejäkin on jo niin paljon, että ei pysy edes perässä. Englanti sujuu oikein hyvin, vaikka joskus osa asioista menee ohi, kun joku innostuu puhumaan.

Tänään maanantaina meillä oli taas townday. Saimme nukkua yhdeksään. Aamiaiseksi söimme munakokkelia ja pekonia. Ensiksi kävimme jälleen Lions Clubin altaalla suihkussa. Sitten ajoimme pesulaan pesemään vaatteitamme. Teimme siellä palapeliä odotellessamme pyykkien valmistumista. Sitten menimme  syömään lounasta John Henry's kuppilaan. Söin lohisalaattia. Sieltä kävelimme Choteaun Trail Museumiin. Se oli ihan pieni museo, jossa oli kylän historiaa ja vähän paleontologiaa. Siellä oli myös ihana jäätelöpaikka, josta ostimme isot jäätelöt, otin cookie-cream-jäätelöä. Sitten menimme hengailemaan puistoon. Viideltä kävimme kaupassa ostamassa tulevan viikon ruoat ja suuntasimme takaisin leiriin. Ilta sujui spaghetti bolognesea syöden sekä Netflixistä ohjelmia katsoen.

Pesulassa.

Museossa oli karhuja.

Chillailua puistossa.

Juhannus sateessa

Kaksi päivää suuremmalla ryhmällä on tuottanut tulosta kaivauksella. Voimme käyttää kovaan kiveen kahta poraa samaan aikaan ja silti jää vielä neljä lapioijaa. Hyvällä tuurilla pääsemme luukerrokseen ensi viikon lopulla.

Tiistaina lopetimme puolitoista tuntia normaalia aiemmin, koska tummat pilvet lähestyivät. Käytimme ajan ajamalla läheiselle joelle ja menemällä uimaan. Uimisesta ei kyllä tullut mitään, koska vesi oli ehkä korkeintaan puolimetriä syvää ja virtaus voimakas. Sai siinä itsensä kuitenkin puhtaaksi hiekkapölystä. Ja oli se kyllä kylmääkin!

Keskiviikkona teimme kokonaisen päivän. Sää oli pilvinen ja tuulinen, joten työ ei tuntunut niin raskaalta kuin porottavassa auringossa. Sade iski päälle vasta illalla. Pelailimme työpäivän jälkeen Scrabblea, josta irtosia ihan liikaa huvia. Taisimme olla hieman väsyneitä, mutta hauskaa oli!

Kova ukkosmyrsky sieltä lopulta iskikin. Sadetta tuli niin paljon ettemme enää nähneet trailerista telttojamme, jotka kuitenkin ovat ehkä 50m päässä. Traileri tärisi ja ukkonen jyrisi niin kovaa, että korvissa soi. Tuuli oli lopulta niin kova, että yksi trailereista putosi tukipaalun päältä. Se oli uskomaton myrsky. 

Kun pahin meni ohi yöhön mennessä, söimme illalliseksi chili con carnea sekä maissileipää ja sitten menimme tarkastamaan teltat. Yksi oli kaatunut kokonaan, ja kaikki olivat vuotaneet. Poikien teltat olivat vuotaneet niin pahasti, että heidän makuupussinsa ja vaattensa olivat ihan märät. Onneksi laitan oman makuupussini aina suojapussiin päiväksi, suojapussi kastui, mutta makuupussi jäi kuivaksi. Makuualustalla oli taas lammikko ja rinkan alaosa oli märkä, mutta tavarat sisällä olivat pysyneet kuivina. Ainoastaan rinkan päällä ollut huppari oli läpimärkä. Nukuimme yön vapaa-ajan trailerissa. Tänään (torstaina) ei lähdetä kentälle, vettä tulee vieläkin ja tuuli puhkuu!

Että hyvää Juhannusta! :D

Uusia jäseniä ryhmään

Sunnuntaina menimme työpäivän jälkeen Choteaun keskustaan Lions Clubin uima-altaalle, jossa saimme käyttää ilmaiseksi suihkuja. Sen jälkeen menimme syömään paikalliseen kuppilaan.

Maanantait ovat niin kutsuttuja "town day" päiviä, jolloin on meidän vapaapäivämme. Yleensä menemme Choteauhun, mutta nyt menimm

e Great Fallsiin, koska meidän piti hakea uusia vapaaehtoisia. Ensiksi haimme Marissan, joka oli tullut jo edellisiltana, ja oli yöpynyt hotellissa. Sitten menimme pyykkäämään viikon pyykkimme itsepalvelupesulaan. Siinä meni noin puolitoista tuntia, koska käytimme myös kuivausrumpuja. Sitten ajoimme Dairy Queeniin syömään lounasta.

Lounaan jälkeen menimme Giant Springs -nähtävyydelle, jossa on iso lähde, joka pulppuaa vettä kallion sisältä jokeen. Kävelimme siellä ja tutuistuimme myös kalankasvatukseen kalankasvatusaltailla. Meidän piti hengailla viiteen asti, jolloin seuraava tyyppi saapuisi lentokentälle. Minä ja Levi rakensimme sotatannerta tikuista. Meillä oli linnoutuksia, tykkejä, sauruksia, lentokoneita, miinakenttiä ja tähtiportteja.

Brian ja Marissa lähtivät hakemaan seuraavaa vapaaehtoistamme Ronia ja minä sekä Levi ajellimme Walmartiin odottelemaan. Teimme muutamia omia ostoksiamme ja kun muut saapuivat, teimme viikon ruokaostoksemme. Sitten pakkasimme autot ja menimme vielä kerran lentokentän kautta hakemaan viimeisen vapaaehtoisemme Samin. Söimme Subwayllä ja ajelimme sitten takaisin leiriin. Uudet kaverit pystyttivät telttansa ja sitten menimmekin jo nukkumaan.

Viikko takana, kahdeksan edessä

Viikko on siis vierähtänyt täällä maailman toisella puolella. Vielä ei ole ehtinyt tulla koti-ikävä. Edellisessä viestissä mainitsemani märät kengät kuivuivat iltapäivällä, kun saimme taas auringon näkyviin. Kannatti satsata siis vähän enemmän rahaa kenkiin, eivät ole tuottaneet pettymystä! 

Eilen oli muuten hyvä ilma, mutta tuuli oli ihan uskomaton. Teltan sisällä ulkona riehuva tuuli kuulosti kuin kymmenen ihmistä olisi hakannut sanomalehtirullilla telttaa ja samalla sen ympäri olisi ajellut rekka. Saimme myös kaivauksellamme kaiken pehmeän maan lapioitua ja tänään otimme mukaan järeämmät välineet: generaattorin ja poran, jolla sai kovempaa materiaalia rikki. Tänään aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Täällä sää vaihtelee ihan uskomattoman nopeasti vuoristosta johtuen.

Eilen oli päivälliseksi kananrintaa ja vesimelonia, tänään tulee lasagnea.

Tässä on Charlie, mahtava kenttäkoiramme! Kun se vielä osaisi etsiä luita ja kaivaa halutusta kohtaa!

Tässä on minun telttani (nro 2) ja takana näkyy meidän leirimme.

Tässä minun telttani sisältä päin, näin minä asun kaksi kuukautta :D

Sadetta piisaa

Keskiviikkona sitten kaivettiin urakalla. Seitsemäksi tekemään eväitä ja ennen kahdeksaa kentälle. Kahteentoista asti kaivamista, tunnin lounastauko, joka kului syöden ja hiekalla torkkuen, ja taas laipointia noin viiteen asti. Saamme kaivettua noin 120 kottikärryllistä päivässä.

Tänään sitten alkoi kunnon sateet. Yöllä riehui ukkosmyrsky, siihen oli jännä herätä ja kuulla jyrinä ja nähdä salamoiden välkkeet. Sade jatkui läpi yön. Aamulla huomasin telttani oven saumojen vuotavan. Oven edessä olleista kengistä toinen oli täynnä vettä. Päätimme aamupalalla ettemme lähde kentälle ellei sade lakkaa. Tässä sitä sitten kuivatellaan kenkää ja odotellaan sateen loppumista. Täytyy myös pystyttää toinen teltta, joka ehkä pitäisi paremmin vettä. Aikamme kuluksi olemme pelanneet korteilla ja    Trivial Pursuitia, joka on ehkä hieman haastava, koska se on vuodelta -81 ja omaa paljon Yhdysvaltoja koskevía kysymyksiä :)

Heti hommiin!

Ensimmäisena kokonaisena päivänä heräsimme ruhtiinaallisesti kahdeksaksi, kun muuten päivä alkaa normaalisti jo seitsemältä. Ennen lounasta järjestelimme leiriä. Kannoimme eri trailereista kamoja toisiin trailereihin ja jynssäsimme yhden trailerin puhtaaksi. Yritimme myös pystyttää minulle telttaa, mutta kovan tuulen takia jätimme sen maahan. Lounaaksi teimme juusto-kinkkuvoileipiä. Saamme syödä periaatteessa mitä vaan lounaaksi, paitsi päivällistarvikkeita. Täällä on erilaisia leipätuotteita, juusoja, kinkkuja, muroja, sipsejä, suolatikkuja, hedelmiä, hedelmäkarkkivälipaloja, vanukkaita, erilaisia mysli- ja muropatukoita jne.

Lounastauko kestää tunnin. Lähdimme sen jälkeen heti kentälle kaivuuhommiin. Kaivausalue on noin 800m päässä  leiristä. Meidän tulee kaivaa 20ft x 20ft alue noin kolmen metrin syvyyteen asti. Ensimmäinen metri menee lapioilla, mutta sen jälkeen täytää varmaankin vaihtaa taktiikkaa. Kaivoimme noin kolmisen tuntia, jonka jälkeen palasimme leiriin. Maa on aika kovaa, joten kaivaminen ei ole ihan helppoa. Jokaisessa lihaksessa tuntuu, että on tehnyt hommia.

                                          Ensimmäisen kaivuukerran saldo.

Päivälliseksi söimme hampurilaisia ja ranskalaisia. Vettä alkoi satamaan kunnolla, mutta onneksi ehdin saada teltan pystyyn sitä ennen. Unta odotellessa on hauska kuunnella ääniä teltan ulkopuolelta: kojoottien ulvontaa, lintujen laulua ja lehmien ammuntaa.

                                          Maisemat ovat upeat. Täällä kelpaa kaivaa.

Matka jatkuu Montanaan

Maanantai oli yhtä odottelua. Hotellilta lähdin hieman ennen yhtätoista, koska kello yksitoista oli viimeinen uloskirjautumisaika. Kävelin kohti keskustaa. Menin syomaan kana-cesar-salaatin, ja sitten hyppäsin Skyride-bussiin, joka vei lentokentälle noin kolme tuntia ennen koneen aikataulun mukaista nousua. Saavuttuani paikalle huomasin heti, että koneen nousu oli siirtynyt tunnilla eteenpäin. Tein check-inin laukulleni United Airlinesin henkilön opastuksella, koska se piti tehdä suurimmaksi osaksi elektronisesti.Sitten menin turvatarkastuksesta läpi. Siinä piti ottaa kengät pois ja mennä kokovartaloskannauskoneen läpi. Sitten etsin oman porttini, jonne oli joku ainakin kilometrin matka.

Parin tunnin odottelun jälkeen nousua siirrettiin taas tunnilla eteenpäin. No ei sentään peruttu onneksi kokonaan. Porttikin ehti vaihtua kertaalleen, mutta lopulta pääsimme koneeseen ja lähtemään. Minulla oli toiseksi viimeisessä rivissä kahden hengen paikka, koska viereeni ei tullut ketään. Kone oli pieni ja tärisi juuri sen mukaan. Itse lento ei onneksi kestänyt kuin hieman yli puolitoista tuntia. Great Fallsin lentokentällä ei ollut enää mitään tarkastuksia, joten kävelin vain odottamaan laukkuani. Sen tuloon kesti noin vartti.

Saatuani lakkuni tulin ulos kentältä ja näin heti sininen Museum of the Rockies -logolla varustetun auton. Siellä odottivat Brian ja Levi. Ajoimme huoltoaseman kautta, josta ostin salaatin syotäväksi, ja sitten jatkoimme noin 50km matkan leirillemme. Ensin ajettiin ihan normaalia maantietä, sitten jonkinlaista hiekkatietä ja lopulta vain ruohotasankoa pitkin. Leirissä odotti Brianin koira Charlie. Koska oli jo ihan pimeä niin emme alkaneet pystyttämään telttaa vaan nukuin vapaa-ajan trailerissamme.

Leiriin kuluu pari varastotraileria, yksi keittion sisältävä traileri, vapaa-ajan traileri, ulkovessarakennus ja erinäisiä muita pikku kyhäelmiä. Käytossämme on yksi museon kannettava ja nettiyhteys on ihan ok. Maastoon kumpuilevaa ja vihertää, todisteita sivistyksestä ei ole näkyvissä leirin ulkopuolella. Maassa on myos paljon maaoravien onkaloita.

Kuvia Denverin tiedemuseosta

Kuvia Denverin eläintarhasta

Denverin näkymä

Näkymä Denverin keskustaan tiedemuseon terassilta. Taustalla näkyvät Kalliovuoret.

Denver

Haa, vihdoinkin hostellin langaton toimii! Tosin edelleen hitaasti. En ole päässyt kirjoittamaan blogiin, koska hostellin wifi ei ole tätä ennen suostunut toimimaan, hostellin oma kone on kovassa käytössä ja kirjaston koneella oli vain 15min aikaa.

Loppumatka Yhdysvaltoihin sujui ihmeellisen kivuttomasti. Reykjavikissa koneeseen nousu myöhästyi ensin 40min ja sitten kuulutettiin, että lento siirtyy 45min eteenpäin teknisen vian takia. Kaikeksi onneksi kuulutuksesta ei kulunut kuin 10min ja pääsimme jo nousemaan koneeseen. Kaiken tämän jälkeen kone saapui ajoissa Denverin kentälle. Onnekseni sain ikkunapaikan, josta näin Grönlannin jäätiköt ja Kanadan järvimaisemia. Tosin paikkani oli myös suoraan siiven etureunan kohdalla.

Lentokentällä kului noin tunti ennen kuin pääsin ulos. 95% ajasta kului jonottamiseen ja loput sormenjälkien ottamiseen sekä pienimuotoiseen kuulusteluun, jossa kyseltiin muun muassa matkan tarkoitusta, ammattiani kotimaassa ja olinko ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa. Sen jälkeen jouduin odottelemaan Skyride-bussia tunnin verran. Bussilla pääsin lopulta noin 40 minuutissa keskustaan. Tullessani ulos bussiasemalta olikin edessäni bussi, joka ajoi suoraan hostellini edestä. Hyppäsin siihen ja erään paikallisen pienellä avustuksella jäin kuin jäinkin oikealla pysäkillä. Kirjauduin sisään hostelliin ja menin huoneeseeni, jossa tapasin heti kiinalaissyntyisen newyorkilaisen Heidin. Juttelimme jonkun aikaa, ja sovimme kävelevämme yhdessä keskustaan seuraavana aamuna.

Huone oli aivan mahtava 17 dollarin hintaansa nähden. Se koostui kahdesta huoneesta ja kylpyhuoneesta. Toisessa huoneessa oli kolme kahdenhengen kerrossänkyä sekä lukollinen kaappi jokaiselle sänkypaikalle ja toisessa jääkaappi, pesuallas, ruokapöytä ja sohva. Liikenteen melu oli aika kova.

Lauantaina kävelin Heidin kanssa keskustaan. Hän lähti ulkoiluvarustekauppaan ja minä eläintarhaan. Sovimme menevämme syömään yhdessä, kun molemmat ovat palanneet hostellille. Etsin bussipysäkin, josta City parkiin menevän bussin olisi pitänyt mennä. 40 minuutin odottamisen  jälkeen huomasin bussikatoksen aikataulusta ettei kyseinen bussi liikennöi viikonloppuisin. Sitten vaihdoin suunnitelmaa ja kävelin eläintarhaan. Matkan pituus oli onneksi vain noin 4km. Eläintarhassa kuluikin loppupäivä. Kiertelin puistoa mukavassa säässä, ja välillä tuli pieniä viilentäviä sadekuurojakin. Näin kaksi eläintä, jotka olin jo kauan halunnut nähdä: komodon varaanin ja molukkiravun. Siellä oli muutenkin kaikkea nähtävää, koska lajeja oli noin 3000. Satuin myös sopivasti Meet our animal stars -ohjelmanumeroon, jossa esiteltiin piikkisikaa. Siinä olisi esitelty myös servaali, mutta se ei halunnut tulla sadekuuron takia.

Palattuani kävellen takaisin hostellille, lähdimme Lodoon (lower downtown) syömään. Söin erittäin maukkaan brat burgerin. Matkalla näimme kuinka hienosti pukeutuneita ihmisiä tuli ulos baletin ensi-illasta ja menimme myös ihastelemaan Kalliovuorten taakse laskevaa aurinkoa.

Sunnuntaina lähdin Heidin kanssa Denverin Science and Nature Museumiin. Kävelimme jälleen City parkiin. Siellä oli menossa juoksutapahtuma ja kojuista sai ilmaiseksi mm. jäätelöä, leipää, popcornia ja karkkia. Istuimme myös puiston lammen äärellä ja satapäinen kanadanhanhilauma yritti syödä leipämme. Itse museo oli todella upea. Siellä oli aivan hillittömän hieno mineraalikokoelma, avaruustiedettä ja vaikka kuinka paljon isoja luontodioraamoja. Kävimme myös terveysosatolla, jossa oli kaikenlaista jännää tutkittavaa itsestään. Siellä pystyi esimerkiksi katsomaan miltä näyttää 70-vuotiaana, mittaamaan sydänkäyrää ja ottamaan kaverin kanssa aivotoimintakisan. Ylimmässä kerroksessa oli terassi, jolta oli aivan upea näkymä kaupunkiin. Elämänhistorian puolella oli näkymä paleontologian labraan <3 Kaiken kaikkiin yksi hienoimpia tiedemuseoita, joita olen nähnyt.

Takaisin tullessamme otimme bussin puolesta matkaa. Heidi lähti sohvasurffaamaan läheiseen Goldenin  kaupunkiin ja minä tulin takaisin hostellille. Sain huomata, että olen ainoa asukki huoneessa, kaikki muut ovat lähteneet. Huomenna on itsellänikin lähtö edessä kohti Montanaa!

Tästä se lähtee!

Eiköhän tässä nyt voi kirjoittaa avaustekstiä tähän blogiin, kun kerran Helsinki-Vantaan lentokentällä on ilmainen wi-fi. Ennen kaikkea blogi tulee olemaan muisto tästä matkasta, mutta sieltä voivat myös muutamat tutut (ja ehkä vähän tuntemattomammatkin) seurata kesäni tapahtumia.

Tunnin päästä lähtee Icelandairin lento Reykjavikin kautta Denveriin Yhdysvaltoihin. Siellä vietän viikonlopun, ja maanantaina lennän Montanan Great Fallsiin. Great Fallsista matkani jatkuu Montanan "erämaahan", jossa vietän kahdeksan viikkoa fossiilikaivauksilla. Lopuksi on vielä tarkoitus viettää ihan kunnon viikon loma New Yorkissa.

Jatkan kirjoittelua, kun siihen on enemmän aihetta eli toivottavasti ensimmäisesä hostellissani Denverissä. Nyt täytyy vain luottaa siihen, että lento menee hyvin, rinkka tulee oikeaan osoitteeseen, ja pääsen maahan ilman ongelmia :D